
Maiseman hahmotus:
ICT (Information and Communications Technology) yhdistettynä esim. Michael Porterin ajatukseen kilpailusta ja etenkin siinä toisinaan esiintyvään “Substitutor” ilmiöön on hyvä lähtökohta. Tavallisessa kilpailussa, mitä esim. ekonomistit yleisimmin mallintavat on kyse tasapainosta toimintapisteen ympärillä. Siinä kilpailijoiden keskinäiset suhteet vähän vaihtuvat inkrementaalisten muutosten vuoksi. Kilpailuun voi tulla myös uusia toimijoita, mutta jos ne eivät kyseenalaista kilpailun pelisääntöjä, dynamiikka ei juuri muutu. Samoin toimittajien ja asiakkaiden neuvotteluvoima muuttuu edestakaisin johtuen milloin mistäkin pienestä asiasta aiheuttaen pientä värinää tasapainon ympärillä. Tämä kaikki on meille kaikille tuttua. Sama ilmiö toistuu kansallisvaltioiden tasolla, joissa tämän kilpailudynamiikan syklisyyttä hallitaan keynesiläisittäin keventämällä tai lisäämällä kuormaa koneistoon (verot ja palvelut) ja tietenkin myös antamalla koneistolle pieni ryyppy silloin tällöin, siis velkarahaa.
Substitutor tyyppinen kilpailija on sitten kokonaan toinen asia. Tällainen kilpailija ei tule kilpailuun olemassa olevilla ehdoilla vaan tuo kentälle sekä uusia näkyviä asioita, tuotteita ja palveluita ja sen lisäksi tuo kokonaan uudet pelisäännöt, usein vielä niin, että jos ne hyväksytään, koko aikaisempi kilpailu tai bisnes tulee mahdottomaksi, epärelevantiksi. Ja tästä seuraa, että aikasemmassa kilpailussa koneistonsa huippuvireeseen virittäneet toimijat ovat niitä, joille muutos on kaikkein hankalin. Keynesin sijasta tässä tilanteessa pitää kuunnella Schumpeterin koulukuntaa ja muita hänen jälkiään kulkevia ja kuunnella, mitä he sanovat tällaisesta luovasta tuhosta. Tuho on tällaisessa tilanteessa melko varma, mutta uuden arvon synnyttäminen ei yleensä onnistu vanhoilta pelaajilta, toisinaan ei oikein keneltäkään, etenkin jos esim. lainsäädäntökehikko estää uuden toimintatavan. Uuden toimintatavan pitää tietenkin on monella tapaa parempi kuin vanha, jotta murros oikeasti tapahtuu. Usein näin on, mutta ei aina. Huteja syntyy, mutta ne kyllä kuolevat nopeasti pois. Oleellista on hahmottaa ne tulijat, jotka muuttavat maailmaa pysyvällä tavalla. Niistä emme pääse eroon. Ideallisista tietenkin itse olla tällainen oikeassa oleva radikaali innovaattori, niin yritys kuin valtiollisellakin tasolla.
Nämä kaksi erilaista tilannetta on äärimmäisen tärkeää hahmottaa oikein, koska tilanteisiin kuuluvat korjaavat toimenpiteet ovat pääsääntöisesti hyvin erilaisia. Kaikki tilanteet vaativat kyllä koko ajan jotain korjaamista, siis vaikkapa regulaation viilaamista, mutta viilaaminen on hyödyllistä vain jos tietää ja tunnistaa tilanteet oikein. Muuten se saattaa olla äärimmäisen vahingollista. Luovan tuhon sijaan syntyy silloin vain tuho, jonkinlainen limbo-tilanne, missä vanha malli ei enää tyydytä ihmisten tarpeita ja uutta mallia ei päästä rakentamaan, koska erinäiset vanhat ajatukset sen estävät. Tämä saattaa kuulostaa tutulta, ehkä.
Kurkistus konepellin alle:
ICT on samanlainen GPT (General Purpose Techology) kuin esim. polttomottori on takavuosina ollut. Polttomoottorin aiheuttamia
muutoksia yhteiskunnassa on monia, oikeastaan valtavasti, sitten 30 luvun, jolloin polttomoottorit tulivat laajaan käyttöön. Traktorit muuttivat maanviljelyksen (ja saivat maalaisväestön etsimään uutta vaihtoehtoa tehtaista ja kaupungeista). Autot muuttivat yhteiskuntarakenteen ja lentokoneet loivat perustan globaalisuudelle (mitä ICT nyt puskee eteenpäin)… Muutamia mainitakseni. Muutos yhtä kaikki on ollut mahdottoman iso ja mitään tällaista ei olisi tapahtunut ilman polttomoottoria ja sen alla olevaa teknologiaa.
ICT tekee meille nyt saman tempun, tietenkin eri tyylillä. Suurimmat yksittäiset muutosvoimat tällä kertaa ovat:
1. Atomien ja elektronien sijaan bitit ovat arvonluonnin perusta. Bittien aineettomuudesta johtuen syntyy sitten koko joukko perustavaa laatua olevia muutoksia. Esimerkiksi aineettoman Informaation siirto ja kopiointi on käytännössä ilmaista (suhteessa siirrettävään arvoon)
2. Kustannusten romahduksen syynä on puolijohdeteknologian ja digitaalisen signaalinkäsittelyn kehittyminen, jotka molemmat ovat parantaneet suorituskyky/hinta suhdetta (on jotain läheistä sukua tuottavuudelle) eksponentiaalisesti viimeiset 50 vuotta (ns. Mooren laki). Tämä kehitys on oikeastaan täysin käsittämätön juttu. Ei ole helppoa tai edes mahdollista löytää toista vastaavaa historiassa. Siksi ICT aiheuttama muutospaine on isompi kuin mitä koskaan on ollut historiassa.
3. Tämän rinnalla keksittiin uudelleen ns. alusta talouden toimintamalli. Tämä tapahtui rinnakkain sekä tekniikan puolella että arvoketjujen osalta, osin päällekkäin tuossa viime vuosituhannen lopulla, -90 luvulla. Internet ja WWW ovat tässä keskeisiä ajatusmalleja ja teknologioitakin. Tietokoneet ja erityisesti ohjelmoitavuus ovat oleellinen osa tätä toimintamallia (vaikka ohjelmistoilla on iso vaikutus ilman alusta-ajatteluakin). Alustamalleja on montaa erilaista tyyppiä, mutta se läpimurron aiheuttama ajatus lienee syntynyt Berkeleyssä ja sitä ensimmäisenä toteutti menestyksellä Google. Kyse on ns. kaksipuoleisesta markkinasta ja sen myöhemmistä versioista, Multi-sided ja Multiple Multisided market rakenteet. Googlen muuttuminen Alphabet Inc:ksi ja nyt Facebookin muuttuminen Meta.com:ksi kuuluvat tähän viimeisimpään ja voimakkaimpaan luokkaan. Muut seuraavat perässä.
Näistä radikaaleista, teknisesti kokonaan uusista, sosiaalisesti uudelleen löydetyistä keksinnöistä yhdessä on syntynyt tämä moderni digitaalinen alustatalous.
Euroopassa tätä kehitystä on ihmetelty.. ja merkittävin saavutus lienee Jean Tirolen saama taloustieteen Nobel siitä, että hän on tämän mallintanut ekonomistin termeillä. Muuten EU on kyllä pudonnut kelkasta lähes täydellisesti. Juhlittu GDPR (General Data Protection Directive) on sinällään tarpeen, mutta nyt se aiheuttaa suhteellisesti isompaa päänvaivaa pienemmille perässä tuleville toimijoille (siis meille) kuin jo pitkällä oleville vahvoille toimijoille (heille). Suhteellisesti Euroopan kilpailukyky luultavasti laskee eikä parane GDPR:n vuoksi, niin tarpeen kuin se joka tapauksessa onkin. Liian vähän liian myöhään. Sen lisäksi tarvittaisiin kipeästi paljon muitakin asioita tapahtuvaksi. EU:ssa ja Suomessa me emme ymmärrä tätä “amerikkalaisten” yritysten toimintatapaa. Se on meistä liian erilainen kuin mihin on totuttu. Täsmälleen näin se onkin ja siksi se on nyt edes pystyttävä hahmottamaan.
Alusta-ajatus ei itse asiassa ole täysin uusi. Kuulin jostain, että muinaisen Silkkitien kaupungit (jossain Persian ja Babylonin tienoilla) toimivat tämän saman alusta mallin sääntöjen mukaisesti jo kauan sitten.
Miltä tuntuu ratin takana ja pelkääjän paikalla ?:
Ehkä vielä muutama rivi tämän meille nyt ongelmalliseksi koetun toimintavan ominaisuuksista.
1. Kustannukset. Tekniikan aiheuttama kustannuseroosio tuli jo mainittua. Toinen kustannuksiin liittyvä asia on alusta-toimijan rooli vain koordinoivana (informaation “omistajana) toimiminen. Hän ulkoistaa kaiken muun tekemisen muille. Viimeaikainen keskustelu Wolt alustan ympärillä on juuri tätä. Tällainen toiminta johtaa myös osaltaan kokonaiskusnnusten radikaaliin laskuun, ei vain siksi, että jalkatyötä tekevät lähetit saavat huonon korvauksen tekemästään työstä, heille maksetaan vain siitä mitä he tekevät ilman työnohjaukseen liittyvää lisäkustannusta. Korvaus ei itsessään ole edes niin pieni, vaan korvauslogiikka on kovin erilainen. Siinä syytyy vastuuta läheteille, minkä monet heistä kokevat myös valtana ja vapautena. Tämä erilainen toimintamalli johtaa syvempään työnjakoon, erikoistumiseen ja viime kädessä parempaan tuottavuuteen. Toki, on selvää, että Wolt lähetit tarvitsevat myös keskinäistä yhteistyötä, organisoitumista, mutta niin, että alustatalouden perustoiminta ei kärsi. Tässä on haaste nykyiselle AY toiminnalle, miten pitää huoli lähettien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista alusta talouden aikana. On selvää, että perinteisissä yrityksissä käytetyt sopimukset eivät ole relevantteja, koska perinteiset yritykset eivät muutenkaan toimi alustatalouden logiikan mukaan.
(Tästä pitää kirjoittaa lisää myöhemmin)
2. Materiaalisen ajan termejä ovat olleet suuruuden ekonomia ja sen osana standardointi ja käyttäjien kohderyhmät. Näillä on pyritty optimoimaan tasapaino suhteessa valinnan mahdollisuudet/ variaatioiden aiheuttamat kustannukset. On tiedetty, että tämä ei ole optimaalista, mutta parempaankaan ei ole pystytty. Digitaalisten palveluiden alla oleva teknologia mahdollistaa nyt täysin eri toimintapisteen. Voidaankin sanoa, että digitaalisissa palveluissa täydellinen differentioiti, siis ihan jokaiselle ihmiselle juuri hänen preferoimansa palvelut onkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Oppikirjan mukaan tämä maksimoi kuluttajan tai kansalaisen käsityksen palvelun arvosta hänelle ja siksi hän on valmis vaihtamaan aikaisemmista palveluista tähän uuteen ja vielä maksamaan enemmän kuin vain segmentointiin perustuvista palveluista.
3. ICT mahdollistaa myös sen, että palvelun tarjoajat saavat täysin personoitua tietoa palveluiden käyttäjistä. Aikaisempaan verrattuna tästä syntyy huikea ero. Tämä tietenkin mahdollistaa palveluiden nopeasti kehittyvät uudet toiminteet, mikä edelleen lisää niiden arvoa käyttäjille. Mutta sen lisäksi tällainen tieto mahdollistaa, että palvelun tarjoaja voi tunnistaa kunkin käyttäjän maksuhalukkuuden ja voi myös hinnoitella tuotteensa yksilökohtaisesti. Joku voisi sanoa että tässä on kyse price diskriminoinnista, mutta koska palvelut ovat usein erilaisia, tilanne ei ole niin selvä. Olin kuulemassa, kun tätä kysyttiin jokin aika sitten silloiselta EUn komission pääekonomistilta, Thomaso Valletilta. Hänen yksinkertainen vastaus oli, että alustatalous on helppo juttu. Aikaisemmat ajatukset pätevät, kunhan markkina määritellään oikein. Jokainen ihminen on oma markkinansa. Tässä on lähes ylittämätön haaste Suomen SOTE soppaa ajatellen.
Mutta tämä ei edes pääty tähän. Pitää vielä lisätä näiden kaikkien jo mainittujen asioiden yhteisvaikutuksena syntyvät verkostot ja niiden synnyttämä lisäarvo, se niin sanottu verkostovaikutus. Tämä näkyi jo aikanaan siinä että puhelinverkon lisäarvo oli selvästi isompi kuin yleisradiotoiminnan. Nyt IOT (Internet of Things) aikana nämä ns. verkostovaikutukset ovat räjähtäneet pilviin… ja niiden arvo sekä käyttäjille (yhteiskunnan muutosvoimana kuluttajien preferenssien kautta) että ehkä vielä enemmän palveluiden tarjoajille (muutosvoimana markkinavoiman kautta) on tähtitieteellinen. Ei ole ihme, että joidenkin yritysten market cap on tänään mitä on. Siinä ei ole ilmaa, se on tätä kaikkea mitä tässä kuvasin.
Synteesi?:
Nyt ehkä on aika palata peruskysymykseen kansallisvaltion roolista, veroista, palveluista jne. ja siitä kilpailun paineesta mitä nämä isot alusta-yritykset ja koko alustamallinen toiminta meille nyt aiheuttavat.
Jospa aloittaisin tämän pohdinnan sanomalla, että 100 vuotta sitten kansallisvaltion toimintalogiikka oli itse asiassa varsin lähellä noiden Silkkitien kaupunkivaltioden toimintalogiikkaa… ei sama, mutta paljon samoja piirteitä. Kansallisvaltio lähinnä antoi turvallisen alustan ihmisille ja yrityksille toimia, mutta osallistui melko vähän toimintaan omilla resursseillaan. Juuri niin, kuinka alusta nytkin toimivat. Kansallisvaltion toimintamalli ei ole muutenkaan kovin kaukana kaksi- ja oikeastaan multiple multisided market toimintamallista, missä toimintojen eri “puolet” tulevat yhteen kansallisvaltion ohjauksen alla, mukaanlukien resurssien tasapainottaminen “puolien” välillä. Verotus subsidointi ja sosiaalipalvelut tekevät tätä kansallisvaltiossa, mainostukseen liittyvä informaation hallinta ja sen antaminen “ilmaiseksi” “puolilta” toisille Google hakupalvelussa ovat systeemisesti hyvin lähellä toisiaan. Ei ole niinkään kaukaa haettua, että kaikki nämä kolme, silkkitien kaupungit (ja myös myöhemmin Venetsia jne.), alkuaikojen kansallisvaltiot ja
nykyiset digitaaliset alusta-yhtiöt noudattavat samaa ketterää ja skaalautuvaa toimintamallia. Nykyisten kansallisvaltioiden toimintamalli on paljon pidemmällä tällä kehityskaarella. Siihen on kertynyt kaikenlaista lisätoimintaa, alusta-toimijasta on tullut osa kaikkea ja näin kyse ei enää olekaan alusta vaan tällainen tomija kilpailee suoraan niiden kanssa, joiden toimintaa sen alunperin piti vain mahdollistaa, tukea ja suojella. Amazon on itse asiassa varsin pitkällä tällä tiellä jo ja onkin kiinnostavaa nähdä, millaiseksi sen kehitys kehittyy jatkossa. Amazon on jo jossain mielessä valtio valtiossa.
Kun arvioimme havaitsemiamme ilmiöitä, pitää olla herkkänä sille, mikä loppupeleissä on kuluttajan tai kansalaisen etu ja preferenssit. Usein meillä sekoittuu tähän muut preferenssit, joita meille tulee mieleen, kun mietimme asioita organisaation näkökulmasta. Silloin kansalaisen ja kuluttajan preferenssit unohtuvat ja katsommekin asioita rakenteiden kilpailuna rakenteita vastaan, siis vaikka kansallisvaltioden kilpailuna keskenään, mutta myös kenties alusta-yrityksiä vastaan. Tämä ei saa hämärtää tärkeimpiä prioritettejä, kuluttajan ja kansalaisen näkökulmaa. Ihmisen pitää olla keskiössä, ei vain objektina vaan subjektina.
Digitaalinen alusta-tyyppinen toimintamalli on täysin ylivoimainen kilpailija savupiippuajan segmentoidulle, materiaan perustuvalle ajattelulle, josta on pala palalta tulossa epärelevantti. Ilman että ymmärrämme tämän pelin syvällisesti, meille ei ole torpparitaloutta kummempaa roolia tarjolla. Talollisina, eikä edes tytäryhtiötalouksina emme tässä pelissä pysy vain vähän tätä vanhaa systeemiä tukemalla. Vanhat jutut ne eivät kelpaa, jos ja kun vaihtoehtona on yllä kuvattu alustatalous.
Olisi minusta tärkeää, että olisimme oma herramme tässä tämän hetken Onnelassa, täällä Pohjan perillä. Näin ei tule tapahtumaan mitenkään automaattisesti. Edelliset sukupolvet ovat sotansa sotineet. Tämä on se meidän taistelu.. pääasiassa omia luutuneita ajatuksiamme vastaan.
Tätä schumpeteriläisyyden innostamaa uutta maailmaa ei pystytä haastamaan keynesiläisillä opeilla. Murrosta voidaan toki viivyttää, mutta olemme
jo nyt yli 20 vuotta olleet sotkussa omien ajatustemme kanssa. Aika alkaa valumaan käsistämme. Tähän kun vielä lisää, että nämä digitaaliset alustat pitää nyt valjastaa ratkaisemaan meidän seuraavat isot haasteet, kuten ilmaston muuttuminen. On täysin välttämätöntä ymmärtää miten tämä uusi systeemi toimii ja sen lisäksi vielä pitää osata valjastaa se meidän oman tahtomme mukaan ja meidän unelmiamme toteuttamaan. Valjastaminen ilman ymmärrystä ei taatusti toimi.
Ehkä tämä keskustelu tässä nyt meinaa lähteä ylikierroksille. Tarkoitus ei ole moittia jo käytyä keskustelua vaan herätellä katsomaan asioita syvällisemmin ja kurkistamaan myös konepellin alle. Mitä oikeasti on tapahtumassa, on edellen hyvä kysymys. Teknologia-putkessa on tulossa tekoäly, kvanttikoneet ja monet muut ihmeellisyydet, jotka tätä kehitystä edelleen kiihdyttävät.
Mahtava tulevaisuus on käsiemme ulottuvilla, mutta osaammeko tarttua siihen ja tehdä siitä sellainen kuin haluamme, ei ole helppo nakki. Juuri siksi tarvitaan kaikkia mahdollisia ajatuksia, tässä yksi ehdolle.