Ihminen ja kone, kone ja ihminen, kone-ihminen ?

Vuosimiljoonia ihmiset ja jotkut eläimetkin ovat käyttäneet erilaisia työkaluja omien fyysisten rajoitustensa poistamiseen. Tätä on pidetty luonnollisena asiana kunnes työkalujen kehittyminen saavutti rajan, missä koneista alkoi tulla kilpailijoita ihmisille. Kehruu-jenny oli yksi näistä ensimmäisistä huolta herättäneistä koneista. Kehruu-jenny oli keksintö, joka monisti rukin ja näin korvasi monta rukin käyttäjää yhdellä, yksinkertaisempaa työtä tekevällä kammenpyörittäjällä. Rukkihan oli vuorostaan mekanisointi tuhansia vuosia vanhalle keksinölle, värttinälle. Miksi kehruu-jenny aiheutti niin suurta huolta, mutta rukki ei ?

Yksi selitys liittyy varmastikin työn luonteen muuttumiseen. Kehrääminen muuttui käsityöstä koneelliseksi. Siihen liittyvä inhimillinen työpanos koettiin vähäarvoisemmaksi. Ehkä toinen, jopa merkittävämpi syy huoleen ilmaantui, kun kehruukoneet varsin pian liitettiin isoksi koneistoksi, jota pyöritti toinen, vielä merkittävämpi keksintöjen kasauma, höyrykone. Ja etenkin akselia pyörittävä höyrykone, jonka pyörimisnopeutta voitiin säätää. James Watt ja kumppanit olivat kehittäneet laitteen, joka ensimmäisen kerran historiassa pystyi tekemään päätöksiä nopeammin ja paremmin kuin ihminen. Siihen asti hyörykoneenseen virtaavan höyryn paineen säätö oli ollut iso ongelma ihmiselle. Keskipakoventtiilillä saatiin aikaan tasainen käynti kuormasta riippumatta, automaattisesti. Todella suuri hyppy ihmiskunnalle.

Mekaaniset koneet ovat sittemmin kehittyneet monin tavoin. Kaivinkone on mekaaninen jatke ihmisen omille luille ja lihaksille ja se toimii samoilla pelisäännöillä, helposti ymmärrettävällä tavalla. Sen sijaan, kun lentokoneeseen pyrittiin ottamaan oppia lintujen lentotekniikoista, epäonnistuttiin perusteellisesti. Ihmiselle käyttökelpoinen, mekaniikaan ja aerodynaamiikkaan nojaava lentäminen piti kehitellä uudelta pohjalta, mikä on aiheuttanut pelkoa ja epäuskoa koko lentokoneiden olemassa olonsan ajan. Lentäminen on epäluonnollista ihmiselle. Vaikkakin myös melkoinen hyppy ihmiskunnalle.

Kehitys on sitten kehittynyt yhä nopeammin ja pala palalta lähes kaikki ihmisen aistit ja kyvykkyydet ovat saaneet teknisen ehostuksen, telefooni kuulon ja televio näkökyvyn rajoitusten poistamiseen ja viimeksi eksoskeleton lihasten, luiden ja liikehermoston vahvistamiseksi tai jopa korvaajaksi. Pääsääntöisesti näitä keksintöjä on pidetty hyvinä ja hyvinvointia lisäävinä.

Miksi sitten tekoäly on meille niin vaikea käsitellä, ymmärtää ja hyväksyä arkipäiviämme auttamaan ? Kuten lentokone ei ole lintujen kaltainen, myöskään tekoäly ei pohjaudu ihmisen omaan biologiaan. Se on jotenkin vieras ja pelottava. Koiran tai apinan älykkyyden hyväksymme, mutta emme koneen.

Olemme tottuneet siihen, että asiat ovat meidän itsemme hallinnassa ja päätösvallassa. Erilaiset koneet ovat vain vähäisessä määrin toistaiseksi vieneet meiltä päätösvaltaa, mitä nyt auton vakionopeuden säätäjä vähän, 200 vuotta höyrykoneen keskipakosäätäjän jälkeen. Näihin me olemme tottuneet. Mutta me emme ole tottuneet siihen, että vaikeampien asioiden, kuten hahmontunnistamisen, puhutun kielen transskriptioinnin tai ihosyövän tunnituksen tekisi kone ja vielä ihmistä paremmin. Vielä enemmän meitä huolestuttaa se, että koneet tekisivät reaaliaikaisia peruuttamattomia päätöksiä, kuten itsekseen ajavia autoja ohjaava tekoäly tekisi.

Kuitenkin koneiden ja ihmisten toiminnassa on kiinnostavia samankaltaituuksia enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Ehkä voit tunnistaa seuraavan tilanteen: Olet suuressa kansainvälisessä konferenssa, jossa ihmiset keskustelevat monilla eri kielillä. Koitat seurata keskustelu sinulle vieraalla kielellä ja huomaat kuinka taustamelu häiritsee herkästi kuullun ymmärtämistä. Samalla kuulet jostain etäältä keskustelua omalla äidinkielelläsi ja ihmeeksesi huomaat, että saat siitä selvää helposti, melusta huolimatta. Näin toimii myös korrelaattoripohjainen radiovastaanotin, esimerkiksi GPS navigaattorissa. Se vertaa kaikkea kuulemaansa signaalien summaa tunnettuun koodiin ja vastaanottimen korrelaattorit kaivavat juuri sen oikean signaalin esille, kaikkien muiden joukosta.

Jos tekoälyä vertaa ihmisen oppimiin hahmontunnistustapoihin, niin voikin huomata, että koneoppivat järjestelmät ovat kuin ihmisen rutiiniksi asti oppimat toiminteet, kuten vaikkapa tuttujen kasvojen tunnistaminen ihmisjoukosta tai kitaralla nuotiolaulujen säestäminen. Nämä tapahtuvat ilman mitään ajattelua, intuitiivisesti. Koneoppivien järjestelmien opettaminen on hidasta ja vaatii paljon sekä koneelta, että sitä opettavalta ihmiseltä, ihan niinkuin se kiratan soiton oppiminen. Mutta kun deep learning koneen korrelaattorit on saatu asettumaan, niiden läpilaskeminen on helppoa, laskennan tulos saadaan selville nopeasti

Tekoälyä kutsuaan englanniksi AI:ksi, Artificial Intelligence. Sen oikeampi nimi pitäisikin ehkä olla AI, Artificial Intuition.

Kun mietimme, mitä asioita oikeasti emme halua jättää tekoälyn päätettäväksi, voisi jonkinlaisen hahmotuksen saada aikaan kysymällä, mitä asioita emme halua jättää ihmisenkään päätettäväksi, jos päätös on puhtaasti intuitiivinen. Joitain, mutta ei kaikkia. Todellista viisautta tai luovuutta vaativat asiat eivät ratkea intuitiolla vaan niihin tarvitaan pohdintaa, eri vaihtoehtojen monipuolista vertailua, skeaario-ajattelua, kokeiluakin. Daniel Kahneman puhuu erikseen nopeasta, intuitiivisesta ja hitaasta, loogisesta ajattelusta. Ehkä päinvastoin kuin monesti ajatellaan, tekoäly ei ole korvaamassa hidasta, loogista ajattelua vaan pikemminkin tekoälyn täysin automaattisesti toimivat sovellukset löytyvätkin alueilta, joissa ihminen on perinteisesti tehnyt intuitiivisia päätöksiä.

Toki, tekoäly voi olla ja onkin verraton tukiäly meille asioissa, joissa laajoista aineistoista pitää löytää tukea ihmisen tekemälle loogiselle päätökselle. Tällainen ihminen viimeisenä, ylinpänä päättäjänä ei yleensä aiheuta niin paljon huolta, vaikka tekoäly tukiälynä siinä olisikin mukana. Hyväksymme tekoälyn käytön, kunhan ihminen on siellä varmistamassa että päätös on kaikin puolin hyväksyttävä.

Kiinnostavaksi kysymykseksi jätän huomion, missä Kahnemanin mukaan emootioiden tulkinta on nopeaa, kuten intuitioidenkin käsittely. Onko niin, että tekoäly tunkeutuu meidän elämään myös tunteiden alueella. Onko meille intuitiivisesti haastavaa hyväksyä tekoälyn laaja käyttö juuri tällaisen hahmotuksen vuoksi, eikä vain siksi, että se saattaa haastaa meitä ruutiinien suorittajana, kuten kehruu-jenny.

Pohdintoja Padasjoella, sateen sattuessa sisätiloissa…